Huh, vihdoin Nykissa, eiku Connecticutissa, ekaa kertaa ikina! Jos sita nyt todella voi uskoa olevansa todellakin jossain reissussa. Tie oli pitka, mutta palkitseva.
Reissuhan alkoi jo eilen, kun k’ytiin kokeilemassa josko paaistais jo matkaan, no ei paasty. Kaytiin hengailee kuitenkin lentokentalla, otettiin peliturnaukset siella ja kreikkalaisen ruoan kautta kotiin. Tanaan meita onnisti. Mahuttiin koneeseen, mutta pikkasen harmitti ettei laitettu En kanssa suoria poksyja jalkaan, oltas meinaan paasty businesluokkaan. E ja J oli fiksumpia. Lennon aikana ne kavi meille kertomassa kolmen ruokalajin paivallisestaan, me kun saatiin oikein nelja broilerpyorykkaa per naama siella rahvaitten porukassa. Mutta paastiin matkaan, mahtavaa!
Lennolla meilla oli kaikilla ne naytot eessamme, joissa peleja ja elokuvia ym. No ainoo elokuva missa oli suomen kieliset tekstitykset oli Sex and the city 2, ei se mua haitannut. Kun oltiin syoty ruoka ja hetki leikitty monitorilla kavin nukkumaan. Ensin herasin kun E tuli kertomaan hierovasta tuolista, kuoharista, isommista naytoista ja vaikka mista. No mutta meidan puolella ei sentaan haissut, joten oli onni olla meijan exit-paikoilla. Toisen kerran herasin kun eras mies rojahti suorilta jaloin lattialle, kasvot vasten seinaa. Oli siis vessa jonossa ja koska me oltiin exit-paikoilla, kaatui han meidan jaloillemme. Kaikki pelastyi ihan hirmusesti, naytti tosi palottavalta kun mies oli vatsallaan maalla ja kasvot tosiaankin vasten seinaa, eli niska mutkalla. Mina ponkasin monen muun tavoin pystyyn, jotta joku lentoemo tulisi paikalla. E ja joku toinen mies sai miehen ensin kaannettya selalleen ja niin edelleen mies nousi istumaan. Ilmeisesti pyortyi jonkun kumman yhtalon seurauksena. Kun si oli selvinnyt, tajusin, etta tosiaan se aija kaatui meijan jaloille ja mua vahan sattu, kun jalka vaanty sen alle. Sain hyvaa hoitoa, jaata ja todistuksen tapahtuneesta. Ei hataa vaantynyt jalka oli se sama nilkka jolla on tapana ottaakin takkiinsa.
Lennon jalkeen paasimme sujuvasti kentalta pois. U ja M tuli meita vastaan. Autolla kesti vajaa 2h tanne Westporttiin. Meita oli Kuusi viiden hengen autossa, joten siroina tyttoina En kanssa vaihdeltiin vuorotellen kankkua jolla istua takapenkilla. Jutuista ei saanut mitaan selvaa, kun En ja Mn jutut piti huudella niin kovaan aaneen. Oli serkusten oikein mukava siis nahda, hauskahan sita oli kuunnella.
Tilattiin kiinalaista ja ruoka saapui pihaan samaan aikaan kuin me. Ruoka oli oikein makoisaa, varsinkin Finnairin sapuskojen jalkeen. Soin elamani ekan onnen keksin. Tulos: ei pida kayttaa vasaraa, tulee kynsille, onneksi mulla on siis mies. Humpuukia.., jos tajusitte!
Aikaero painaa ja viela yritetaan tikkujen avulla pitaa silmia auki. Kai sita pian pitais menna nukkumaan, Hyvaa yota maailma!