Yö meni jo paljon kivemmin. Heräsin ainoastaan kerran ihmettelemään miksei viereisellä tyynyllä nuku ketään. AI NIIN! Eihän siinä pitäisikään nukkua kenenkään, olen vain niin tottunut vakiovarusteisiin. Aamulla oli siis paljon mukavampi herätä kun oli saanut nukuttua ja sai vielä hengitettyäkin. Aamun- sekä äänenavaus tapahtui kurkkupastillilla. Salilla höpötin vielä itsekseni vessassakin pastillin imeskeltyäni, varmistaakseni että ääni kulkee myös ohjatessa. Hienosti jatkui sekin hetki, sillä seuraavaksi en saanut mikrofonia toimimaan. Oishan se nyt mahtavaa että tunnin joutuis ohjaamaan huutaen, pelkästään kurkkupastillin voimalla. Joku kuuli sisäisen manaukseni ja mikrofoni alkoi kuitenkin toimia. En tosiaankaan tiedä mistä se johtui, onkos tää nyt semmonen yliluonnollinen juttu? Minä kun en yleensä moisiin usko. Tunti meni hienosti, hikoilutti vaan hieman normaalia enemmän.
Sisko antoi sitten puhelimessa ohjeita, jotta selviäisin paremmin tästä olosta. Suolaveden purskutusta ja reipasta veden juontia. Jep, maistuiko vähän pahalta kurlailla lämmintä merivettä. Tavallista vettä olen juonut kovasti, niin paljon että kaupungilla käyminenkin tuntui epämukavalta. Koko ajan ois tarvinnu juosta vessaan. Selvisin kuitenkin.
Nyt tarttis ilmeisesti sairastaa vähän aikaa. Yritin mennä päiväunille, muttei täällä voi nukkua tähän aikaan. Sisällä on pitkälti yli 26 lämmintä, aurinko paistaa silmiin ja oon niin innoissani tämän illan tapahtumista, etten voi nukahtaa. Tulin siis makoilemaan läppäri sylissä ja kirjoittamaan blogiin. Leikin sairastavani. Voin ainakin sanoa maanneeni tänään..
Tarkoitus ois siis ensin mennä varjonyrkkeilyharjotuksiin, sen jälkeen leikitään muiden ohjaajien kanssa mannekiineja. Sitten tarkoitus mennä kiireellä etkoille tutorimme luo muiden pienryhmäläisten kanssa ja jatkaa poikkitieteellisiin bileisiin! Ihanaa, huomenna ei ole kiire mihinkään!
Musta tulee muuten hyvä nörtti. Sain tänään tehtyä seitsemän tehtävää kuudesta. 😉