Olotila muuttuu kyllä tervehdyksestä vähitellen huonommaksi. Kurkkuni huutaa d- ja c-vitamiinin yliannostusta. No onneksi minä kuitenkin sievästi ohitan makoilun ja tyylillä selätän sen pöpön ennen kuin se yrittää edes oikeasti päästä niskan päälle.
Olin tänään yliopistolla, korkealentoisella ohjelmoinnin luennolla, sekä irkkauksen pikakurssilla, huh! Musta oikeesti muokataan jotain nörttiä, mutta toisaalta kyllä ajattelin että makeeta kun joskus oon niin hyvä koneiden kanssa kuin opettajatkin. Mitä sitten jos olen tyttö? Asennetta!
Illemmalla siirryin jumpalle. Olin sellaisella rytmitajuttomien lihaskuntotunnilla. Aika huikeeta, mutta löysin itseni tekemässä liikkeitä ihan muuhun aikaan kuin muut. Tunsin oloni hölmöksi. Kyllä mä tykkään sitten kun saa itse ohjata ja muut matkii minua ja katsoo ajoituksetkin minun liikkeistäni. Olin ohjaamassa BB:a uudessa paikassa. Ohjattavia oli paljon ja kuinka ihanaa olikaan ohjata, kun huomasi, että kaikki olivat kympillä mukana. Oikeastaan ohjaaminen oli aika helppoa, sillä kaikki osallistujat olivat yhtäaikaa samallalailla! Palaan mielelläni sinne myös ensi tiistaina!
Ihanaa kun on vielä koko ilta aikaa puuhailla. Luennot eivät ole edes kunnolla alkaneet ja silti tunnen itseni tosi kiireiseksi, ei voi ymmärtää. Ehkä sisustin kesällä asuntoani liikaa etänä. Nyt olisi niin paljon tekemistä, että kaikki olisi kuten olen suunnitellut olevan. Olisi sohvapöytä koottavana, peili koristeltavana ja toinen peili odottaa seinälle ripustamista. (Ostin viikonloppuna halvan ja hienon peilin, joka sopii pianooni täydellisesti.) Työpöytäkin on jumittamassa koko makuuhuoneen. Työpöydänhän piti lähteä vanhempieni mukana pakettiautolla jo viime perjantaina, mutta me onnettomat jätimme sen opiskelija-asuntolan käytävään kahvittelun ajaksi ja kas kummaa tunnin sisällä pöytä oli kadonnut. No tuli siinä sitten tuhrustettua pari etsintäkuulutusta ja seuraavana päivänä eräs vaihto-oppilas soitti että hänellä se pöytä on ja luuli että kaiken mitä käytävissä on saa ottaa. Niinhän se on, mutta… No, mun moka. Maanantaina pöytä kuitenkin löysi tiensä uudelleen kotiin ja sen pituinen se. Tarttis vaan saada siirrettyä se Etelä-Suomeen.Yksin kun mun on se vähän hankala kantaa autoon!
Tiskiäkin olisi, miten voi yksi ihminen saada parissa päivässä niin paljon aikaan tiskiä!?.. Tervetuloa siis kyläilemään!
pikkusisko
Arvasin että tulee äidinkielestä motkotusta! Mammalla taas on kirjaimet sekasin. Joo uusi paikka on semmonen tanssisali toisella puolella kaupunkia, mutta kuitenkin!
isosisko
Hah, kyllä susta vielä nörtti tulee! Opiskele siis ahkerasti. 😉 Mikä uus BB paikka, joku JNV:n koulu?
Ootan sua kotiin viikonlopuksi, kai olet tulossa? 🙂
Anne-äiti
Heippa muruseni!
Kuulostaapa mukavalta että puuhaa piisaa! Hiljaisisa hetkiäkin varmasti talven aikana tulee. Kuulostaa mysö siltä että tehdessäsi sitä minkä osaata ja mistä tykkäät, olet aika ehdoton. Siis äidin neuvo: suhtaudu lunkisti, suurimmalla osalla ihmisistä jumppatunnilla menee energia selviytymiseen liikkeistä ja rytmi on toisaikaista ja luultavasti kaika harva edes havainnoi mitä kipaleita soitetaan, vaikka oletkin ne tarkasti valinnut.
Hauska kuulla sisuteluinnostasi, kotona Hyvinkäällä sitä et tarvitrse sillä isosiskosi on sisustanut huoneesi uuteen järjestykseen!
Juttusi oli kiva, pilkkuja voisit ripotella. Terveisiä Wanajan linnasta, äiti
pikkusisko
Kyllä, käytäville meinaan kannetaan kaikki asuntolan lainakalusteet. Eihän niiden siellä kuuluisi olla, jolloin mun pöytääkään ei ehkä ois luultu lainakalusteeksi. =)
mause
Hah, kaiken mikä on käytävässä saa ottaa :b Onko siellä oikeasti sellainen sääntö?